Elinore kirja on kuvitettu kertomus hankkeen etenemisestä veistämöllä. Sen lisäksi siinä on pohdintaa vanhojen veneiden historiallisista arvoista, niiden säilyttämisestä ja vaalimisesta. Oman puuveneensä remonttia suunnittelevalle kirjassa on hyödyllistä tietoa korjaamisen suunnittelusta, veneenveiston työstötekniikoista, puumateriaaleista, metalleista, liimoista ja maaliaineista.

Kirja ei ole vain raportti 6 mR purjevene Elinoren korjaamisesta, vaan siinä on kaikille klassikkoveneiltä harrastaville hyödyllistä tietoa kuten:

Pohdintaa klassikkoveneiden säilyttämisen tavotteista: Mitä on dynaaminen konservointi? Mitä eroa on restauroinnilla ja korjaamisella? Mitä tarkoittaa spekulatiivinen replika?

Jalopuiden ominaisuuksista: Onko khaya mahonkia ollenkaan? Miksei Elinoren emäpuuta uusittaessa käytetty tammea? Miksi oregonpine mustuu niin helposti?

Liimat: Onko epoksi ainoa hyvä veneliima?

Rappeutuminen: Vesilinjan alapuolinen osa ei lahoa – mitä sille tapahtuu?

Metallit: Galvaaninen korroosio, naulatauti. Milloin korjattaessa ei pidä käyttää haponkestävää?

Pintakäsittelyt: Onko öljyllä kyllästäminen ollenkaan tarpeellista? Mistä saa lyijymönjää? Onko olemassa puhdasta öljylakkaa?

Ylläpito: Vene kelluu vain kesällä, kolme neljännestä vuodesta se on kuivilla

6mR Elinore rakennettiin Hietalahden telakalla 1934. Sodan sytyttyä sen vauras omistaja Gustav Thordén jäi maahamme mutta päätti viime tingassa lähteä. Hän siirsi lähes koko omaisuutensa länteen suojaan sotakorvaustakavarikoilta. Se oli mahdollista, koska Thordén ei ollut Suomen kansalainen. Mukaan Ruotsiin hän otti myös Elinoren. Siellä siitä tehtiin saaristoon sopiva matkavene.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin Pasi Kaarto ystävineen osti sen takaisin Suomeen ja palautti sen jälleen kilpapurreksi. Vene pääsi takaisin radoille.

2020-luvulle tultaessa Elinoren runko alkoi kuitenkin kaivata perusteellisempaa korjausta.

Tulevina vuosina Elinorella purjehtii yhdessä kolme sukupolvea Kaartoja.