Turusta vietiin veneitä 1900- luvun alussa kaikkialle maailmaan.
Mikään ei ole pysyvää, vaikka välillä siltä näyttäisi. Aikanaan alansa tunnetuin suomalainen yritys Turun veneveistämö valmisti 5 000 venettä. Muun muassa Venäjän keisarillinen laivasto tilasi miinanraivaajia ja torpedoveneitä, Suomen merivartiosto vartiomoottoriveneitä. Varsinaisesti Turun veneveistämö tuli tunnetuksi niin kilpa- kuin huvikäyttöön suunnitelluista veneistään, joita toimitettiin ympäri maailmaa. Asiakkaita oli Itämeren piirin ulkopuolelta muun muassa koko Euroopan alueelta Saksasta, Englannista ja Espanjasta, Pohjois- Afrikasta ja EteläAmerikasta sekä USA: sta, jonne Turusta toimitettiin etenkin hai- luokan purjeveneitä valtavia määriä. Huviveneiden asiakkaita yrityksen kielenkäytössä kuvailtiin kuvaavasti ”aristokraateiksi”, sillä markkinat halusivat luksusta, ja Turusta niitä toimitettiin muun muassa Wahlin, von Rettigin ja Ahlströmin teollisuussuvuille.

Veistämöyhtiön perusti vuonna 1889 insinööri Alexander Crichton, mutta toiminta pääsi kunnolla vauhtiin, kun vuonna 1892 veistämön osti varakonsuli G. A. Lindblom ja siitä alettiin käyttää nimeä Åbo Båtvarf. Pirkka Leinon ja Jarmo Saarisen erityisen hieno ja kattava, suuren penkomistyön tuloksena syntynyt Åbo Båtvarf 1889– 1954 - kirja valaisee myös syyt jotka ajoivat legendaarisen veistämön, eittämättä loistonsa päivinä käsittämättömältä tulevaisuusvisiolta tuntuneeseen konkurssiin. Veneet sen sijaan elävät yhä edelleen, sillä yhtiön valmistamista huvi- ja kilpaveneistä on vielä hyvin suuri osa aktiivikäytössä. Messinkilaatta ruffissa kertoo, että yhä edelleen moni vastaan purjehtiva hai on laskettu veteen Turussa.

Harmillisesti varsinkaan ulkomaille päätyviä veneitä ei kyetä enää löytämään. Mutta, kuten kirjasta näkee, kuvia on jäljellä, ja komeita sellaisia.