Suositun porvoolaisen ruokapaikan pöydän äärellä istuu mies, joka on monelle asiakkaalle tuttu näky.

– Olen käynyt täällä syömässä päivittäin yli 30 vuotta eli ravintolan alusta asti, kirjailija Tom ”Paxi” Paxal (s. 1947) sanoo.

Nyt emme ole kuitenkaan kehumassa kotiruokatyylistä ruokaa tarjoavan lounasravintolan lihapatojen herkullisuutta, vaan pureudumme miehen leipäpuuhun.

Porvoolaiskirjailijalta on juuri ilmestynyt teos ”Sirenernas sång” (Litorale Oy 2023). Hän kuvailee uutuutta uransa henkisesti vaikeimmaksi.

– Olin aika masentunut kaksi kuukautta. Kirjassa on kaksi tarinaa, jotka koskevat omaa traumaattista lapsuuttani. Ne repäisivät ja jäin sinne loukkuun, Paxal sanoo.

Kirjassa on 12 tarinaa, jotka ovat omia tarinoitaan, mutta limittyvät toisiinsa tavalla, jotta Paxal kutsuu musiikkitermillä rapsodia (soitinsävellys, joka yhdistelee vapaamuotoisesti tunnettuja melodioita).

– Kaikista kovin on ”Rukiver” (kädet ylös). Löysin äidin vanhasta kapsäkistä hänen tekemiään nauhoituksia isäni kokemuksista rintamalla viiden vuoden ajalta.

– Kuuntelin niitä, kirjoitin teksteiksi ja vertasin isäni traumoja omiini. Hän siirsi oman traumansa minuun huutamalla, kun oli humalassa ja väkivaltainen. Traumojen takia olen käynyt myös terapiassa.

Paxal vertaa kirjassaan isänsä ja omia traumaperäisiä kokemuksiaan Ukrainan tilanteeseen.

– Ei vain rintamalla olevat, vaan miljoonat lapset ja pakolaiset saavat traumoja sodasta. Tässä ajassa on tärkeää, että jos kirjoittaa kirjan, on myös kirjoitettava Putinin sodasta, teurastuksesta.

Uusin teos on trilogiasarjan päätösosa. Aiemmat teokset ovat ”Farlig hamn. En rapsodi” (2007) ja ”Havets hjärta” (2020).

– Olen ajatellut, että uusin teos saa olla viimeiseni, mutta saa nähdä onnistuuko se.

Kirjailijan katse osuu lounaspaikan katossa olevaan paloilmaisimeen, hälytyssireeniin.

– Kirjani nimen taustalla on kaksi ajatusta: varoitussireenit ja Odysseuksen seireenien kutsu.

Kaksi kirjan tarinoista liittyy Porvooseen. Toinen niistä on syntynyt kirjailijan mielikuvituksen tuotteena hänen istuessaan lounaspaikassaan Vanhassa-Porvoossa lukemassa päivän sanomalehtiä.

– Yksi tarina ”Pistolen” kertoo humalaisesta naisesta, joka leikki vaarallisesti pistoolin kanssa Citymarketin luona. Otin naiselta pistoolin ja patruunat pois.

Tapaus sattui pari vuotta sitten. Nainen oli alkanut leikkiä perinnöksi saamallaan vanhalla upseeripistoolilla, johon naisella oli myös sata patruunaa.

Äidinkielellään ruotsiksi kirjoittava Tom Paxal aloitti kirjailijan työt lähes 50 vuotta sitten. Tarinankertojalla riittää ammennettavaa jo pelkästään omasta elämästään.

Hän on valmistunut liikunta- ja nuoriso-ohjaajaksi Solvallan urheiluopistolta ja työskennellyt liikuntaohjaajana. Mies on kouluttautunut myös matruusiksi ja työskennellyt useamman vuoden ajan merillä.

Ennen kokopäiväiseksi kirjailijaksi ryhtymistään miehen työuraan mahtuu myös sosioterapeutin, kehitysvammaisten hoitajan ja liikunnanopettajan ammatit.

Paxal on julkaissut yhteensä 16 kirjaa, joista neljä yhdessä puolalaisen kirjailijaystävänsä kanssa.

Kirjailijalta on ilmestynyt niin lasten- ja nuortenkirjoja, rikosromaaneita ja novelleita sekä radio-, televisio- ja teatterinäytelmiä. Hänen esikoisteoksensa oli nuortenkirja ”Vännerna” (1977).

Porvoolaiskirjailijakin valmistautuu kirja-alan suurimpaan vuosittaiseen tapahtumaan, Helsingin Kirjamessuihin, jotka alkavat huomenna torstaina.

– Menen sinne muutamaa minuuttia ennen kuin esitykseni alkaa – ja lähden heti pois. En oikein viihdy messujen hälinässä, mies tuumaa kirjailijatyön pakollisesta kuviosta.

Helsingin Punavuoressa, ”Rööperissä”, varttuneelle miehelle riittää nykyisin se, että saa nauttia Porvoon kokoisen kaupungin elämästä sekä tavata tuttuja ja tuntemattomia lounasravintolassa. Ja kirjoittaa, kun siltä tuntuu.