• Päivämäärä: 04-07-2020
  • Arvostelija: Arla Kanerva
  • Media: Helsingin Sanomat
  • Kirja: Rasse rask och tofsugglorna
  • Kirjailia: Irmelin Sandman Lilius

Eskapismin lisäksi Irmelin Sandman Liliuksen teokset tarjoavat ajankohtaista ajateltavaa.

Irmelin Sandman Liliuksen Tulavall-sarjassa rannikkokaupungin arjessa riittää niin realismia kuin maagisia tapahtumia.

Syksyllä ensi-iltansa saavan Tove-elokuvan traileri toi mieleen toisen loistavan suomenruotsalaisen kirjailijan. Tove Janssonin tavoin myös Irmelin Sandman Lilius (s. 1936) tunnetaan erityisesti lastenkirjoistaan – ja Janssonin tavoin myös ne ovat kirjailijan itsensä kuvittamia.

 

Kuvitteelliseen Tulavallin rannikkokaupunkiin sijoittuvan kirjasarjan pääteos on Rouva Suvi -trilogia, joka sisältää Raija Jänicken suomentamina Tammen julkaisemat kirjat Kultakruunun kuja (Gullkrona gränd, S&S 1969), Kullantekijän kammiossa (Gripanderska gården, S&S 1970) ja Yön hevoset (Gångande grå, S&S 1971).

Trilogiassa keskiössä ovat köyhän Halterin perheen kolme tytärtä, Sanna, Silja ja Sissela, joiden isä istuu kammarissa reikä päässä ja äiti kamppailee saadakseen perheelleen ruokaa pöytään.

 

Tulavallissa 1800-luvun lopun vähävaraisten arkeen lomittuu maagisia elementtejä kuin Gabriel García Márquezilla konsanaan.

 

Kevein, eloisin viivoin piirretyssä kuvituksessa hahmot sulautuvat ympäristöönsä, rajat liikkuvat ja hälvenevät. Kuningas muuttuu hevoseksi, nainen linnuksi tai ketuksi, aika ja paikka toiseksi.

 

Sandman Lilius on kuvannut itseään sanalla kustbo, rannikon asukas, ja kahden eri elementin siirtymäkohdassa liikkuminen on hänelle luonteenomaista.

 

Tulavall-kirjoja voi lukea korona-ajan eskapismin tarpeeseen, mutta – jälleen Tove Janssonin teosten tavoin – ajateltavaa löytyy sitä haluavalle, ja etenkin 1960-luvulla kirjoitetut teokset kommentoivat maailmanpolitiikkaa varsin suoraankin.

Mihinkään helposti pureskeltaviin ja siteerattaviin mietelauseisiin Sandman Lilius ei ryhdy, mutta koko Tulavall-teossarjan lävistää tasa-arvon, inhimillisyyden ja luontorakkauden eetos – arvoja, joiden puolesta Tulavallin vanhat kuninkaatkin nousevat haudoistaan.

 

Sarjan myöhemmistä osista erityisesti Korppikansan lapsi (Korpfolksungen, S&S 1994) tuntuu ajankohtaiselta, jälleen ja edelleen, kuvauksillaan avohakkuiden metsän asukkaille aiheuttamasta ahdingosta.

 

Irmelin Sandman Liliuksen tuotantoon tutustumisessa on sekin hyvä puoli, että se ei aivan heti lopu.

Runokokoelmalla Trollsång 1955 debytoinut kirjailija on vuosikymmenten varrella kirjoittanut kymmeniä teoksia sekä lapsille että aikuisille.

Tuorein kirja, Hankoon sijoittuva Rasse Rask och tofsugglorna, ilmestyy heinäkuun aikana.