Mary-Ann Gröhnin haastattelu kirjan ”Dansa med demoner” (Litorale. 2004) pohjalta.

"Missä olet syntynyt ja kasvanut?

Olen Pohjanmaalta, kovapäinen vanha vaasalainen. Nuorena kävin koulua Vaasassa ja opiskelin Tukholmassa ja sitten jouduin pääkaupunkiin.

Mitä luit nuorena ja ketkä kirjailijat olivat suosikkejasi?

Minä kävin pienenä kirjastossa. Onnellisin päiväni oli, kun pääsin liian nuorena isojen ihmisten puolelle lainaamaan kirjoja. Kirjastonhoitaja sai minun jokapäiväisestä juoksemisestani tarpeekseen. Toin kyllä kotiin kirjoja, jotka äiti otti minulta pois. Mutta olen lukemisen narkomaani. Minulla on Hemingwayn ja Steinbeckin kirjoja vieläkin hyllyssäni.

Minkalainen kirjallisuus miellyttää sinua nykyisin?

Luen kaiken minkä käsiini saan, ehkä eniten ruotsinkielisiä, ulkomaalaisten kirjoittamia kirjoja. sillä riikinruotsalaiset kääntävät muunkielisiä kirjoja enemmän (kuin suomalaiset).

Milloin aloitit kirjallisen urasi?

Ensimmäisen kirjani kirjoitin 1950-luvulla. mutta se meni pöytälaatikkoon. Olen koko elämäni aikana kirjoittanut kaikenlaista lehtiin ja antologioihin, lisäksi olen ollut toimittajana monessa julkaisussa.

Miten kirjasi ""Dansa med demoner” sai alkunsa Ja mistä se kertoo?

Tämä kolmas kirjani sai alkunsa unesta Näin koko sisällön unena. nousin ja kirjoitin sisällysluettelon melkein valmiiksi. Se kertoo ihmisestä, jonka elämä ei ole aivan kohdallaan eikä avioliittokaan.

Kirja koostuu erillisistä episodeista. Poikkesiko työskentely jollain tavalla muiden romaaniesi työstämisestä?

Poikkesi. Tavallaan kirja koostuu novelleista, jotka nivoutuvat yhteen. Se on aivan toista, mitä olen ennen kirjoittanut. Mutta minulla on ehkä vielä tärkein kirja kirjoittamatta.

Miten haluaisit kirjaasi luettavan? Onko kiinnitettävä huomio Annaan vai siihen ympäristöön. jossa Anna kulloinkin liikkuu?

Jokainen henkilö. jonka Anna tapaa on yksi elämä, ja Annan elämä on palasina. On huomioitava aika, jossa tapahtumat tapahtuvat.

Kirjassasi on paljon luonnon kuvausta, useissa jaksoissa on keskeisenä rantamaisema. Kuvaat myös paljon yksityiskohtia esim. rakennuksia Ovatko useimmat kuvatut paikat oikeasti olemassa? Teetkö matkoilla muistiinpanoja tulevaa kirjallista työtä varten?

Kyllä kuvatut paikat on jostain otettu. Olen ollut niin monessa paikassa elämäni aikana. Muisti pelaa vielä. Meri on aina ollut minulle tärkeä. Lapsena olen ollut paljon vesillä. En tee paljonkaan muistiinpanoja, mutta kun alan kirjoittaa jostain, niin kaikki tulee välähdyksinä muistista. Eräs lukijoista sanoi. että Islannin kuvaus oli hieno. Toivon niin.

Kirjoitat pitkän jakson, joka sijoittuu keskiaikaiseen Norjaan? Mistä olet saanut tietoa tättä jaksoa varten vai onko se täysin mielikuvitusta?

Olen ollut myös Norjassa ja tutkinut historiaa: pukuja, taloja sisältä ja ulkoa ja rakennuksia ympäristöineen.

Anna matkaa myös avaruuteen ja tutustuu outoon kulttuuriin. Miksi sijoitit ihanteelliselta näyttävän tulevaisuuden yhteiskunnan maan ulkopuolelle?

En tiedä, se tuli unestani ja kiinnostuksestani avaruuteen ja kaikkeen, mitä siellä mahdollisesti on. Mutta se tulevaisuus ei ollut niin ihana, miltä se näytti. Tällaisesta tulevaisuudesta on puhuttu ennenkin, mutta kirjoitin sen siksi, että se ei ole niin ihana kuin sanotaan. Vaikkakin se on mukavaa ulkoapäin katsottuna, niin se on ihmisten aivopesua.

Kirjoitat valo-oliosta, joka ilmestyy useita kertoja ja antaa voimaa Annalle jatkaa loputtomalta tuntuvaa matkaa. Mitä voisit kertoa tästä?

On olemassa jotain meissä itsessämme tai tulee meille avuksi, kun tarvitsemme sitä. On paljon asioita, joita ei voi selittää onko se sattumaa vai johdatusta? Olen vakuuttunut, että ihmisellä on kyky vaistota asioita, kun vain on valppaana. Ympäristössämme on voimia. joita emme näe.

Alussa Anna on ristiriitojen riepoteltavana. Matkan aikana hän alkaa tottua nopeisiin ympäristön muutoksiin. Kuvaako tämä Annan muuttumista yksilökeskeisestä ajattelusta vastuullisuuteen myös lähimmäisistä?

Ihminen on vastuussa lähimmäisistä ja ympäristöstä. Se on vaikeaa ja ihmiset välttelevät vastuuta

Pitäisi olla valmis muutoksiin, kun ne vain tapahtuvat turvallisesti eivätkä uhkaa ihmisiä. Pahinta on kun pelätään uusia ihmisiä ja kieliä ja muutoksia, joita he tuovat mukanaan, ja koetaan vieraat uhkana.

Mitä kirjoja suunnittelet seuraavaksi?

Kirjoitan parhaillaan kirjaa. joka ei ole jatkoa toiseen kirjaani (Det hände vid Kvarkens stränder, Litorale 2003. joka on melkein loppuunmyyty). Tämä kirja on kuitenkin kertomus samasta ajasta, Se on vielä kesken ja vaatii paljon työtä. Se on myöskin historiaa merestä, ihmisistä ja taistelusta. Se ikuinen taistelu."