Paxalin dekkaritrilogian avausosasta on moneksi: sinihohteinen urbaaniyksinäisyyden kuvaus ja yhteiskuntakritiikki vaihtuvat Viipuri- ja Pietari jaksojen veijaritarinointiin josta ei puutu maagis-realistisia unen ja houreen sävyjä. "Härskin satukirjan" elokuvaversion ohjaajaksi voisi kuvitella Frederico Fellinin tai Emil Kusturican.
Paxalia tekisi mieli lukea lisää.
